9 viikkoa ensikodissa ja sitten iski koti-ikävä. Masennus oli hellittänyt, usko tulevaan palannut. Ei sinänsä, etteikö huonoja päiviä olisi ollut. Ja varmasti niitä on lisää edessä päin. Mutta tällä kertaa olen vahvempi, en siksi, että uskon jaksavani, vaan siksi, että tiedän saavana apua kun sitä pyydän. Ja tiedän osaavani pyytää.
Joten minä ja Rasmus, kotona taas. Juuri sopivasti nauttiaksemme kesän lopusta kotona ja ennen syyspimeitä.
Kolmas maitomerkki toimi Rasmuksella ja, vihdoin ja viimein, itkuisuus loppui. Enään ei itketä mahakipuja. Ainoastaan nälkää ja väsymystä. Nutrilon Omneo, vatsaherkille vauvoille. Onhan se työläämpää reissussa, kun maito pitää tehdä jauheesta eikä sitä saa tehdä valmiiksi kuin juuri ennen syömistä. Toista kuukautta Rasmusta vaivannut ummetuskin sai selityksen, kun Relatipat, maitohappobakteerilla terästetty D-vitamiini, vaihtuivat tavalliseen D-vitamiiniin. Maitohappobakteeri tasapainoitti vatsaa hieman liikaakin.
Nyt suunnataan katse tulevaisuuteen. Minä ja Rasmus. Vihdoinkin kotona.
