keskiviikko 10. elokuuta 2016

9 kuukautta ilman shampoota

Nyt on 9 kk siitä ku siirsin shampoo- ja hoitoainepullot vessan kaapin perälle jemmaan. Nyt ne ovat sieltä hävinneet roskapöntön syövereihin yhtä vierasvara pulloa lukuunottamatta.

Hiuksia olen pessyt vaihtelevasti 1-2 kertaa viikossa, toisinaan kananmunalla, toisinaan pelkällä vedellä (jossa saa kivasti lykättyä varsinaista pesua päivän pari eteenpäin) ja ruokasoodalla.

Hiuksiin jätettävän hoitoaineen käytönkin lopetin kevään aikana ja on kuulkaa pehmeät hiukset. Luonnonkiharan hiuksen perusongelma: karheus, on taakse jäänyttä.

Näin kesällä parhaiten itsellä on toiminut ruokasooda-vesiseoksella pesu: Lasillinen vettä johon liuotetaan 1 rkl ruokasoodaa. Tämä kaadetaan päähän samalla päänahkaa hieroen. Sitten hierotaan vielä lisää kun olet kaatanut koko mukillisen hiuksiin ja saat toisenkin käden vapaaksi ja sitten vain huuhdellaan hyvin.

Kun pesee ruokasoodalla kannattee käyttää etikkaa tai sitruunamehua, jolla huuhtelee hiukset vielä soodapesun jälkeen. Tasapainottaa hiusten ph:ta. Laimenna etikka/sitruunamehu: 2 rkl etikkaa/sitruunamehu lasilliseen vettä. Jos haluat hiukset voi kuivata suoraan tai pikaisesti huuhdot vielä vedellä.
Kannattee muistaa, että sitruuna vaalentaa hiuksia, joten tummaan kuontaloon sitä ei kannate käyttää.

Alkukesästä olin siskoni luona saunomassa ja hiukset olivat pesua vailla. Koko talosta ei löytynyt ruokasoodaa, etikkaa tai kananmunia. Mietin, että milläköhän sitä hiukseni pesisin ja päätin, että kokeillaampa shampoota. Otin oikein pienen pienen nokareen ja laimensin senkin vedellä. Hiukset ja päänahka otti kyllä itheensä. Eivät tykänneet ollenkhan. Päänahkaa kiristi ja kutitti, hiukset ratisit kuivuuttaa. Eivätkä pysyneet puhtaana ku pari päivää ja sitte hääty pestä uudelleen.

Joten olen kyllä päättänyt jatkaa hiusten pesua ilman shampoota. Hiuksia en myöskään ole värjänny sitten viime marraskuun. Eka näytti, että maantienväriset niistä kasvaa ku juuren väriä katto, mutta kyllä net vaaleat on. Värjättyä hiusta ei ole jäljellä ku loppukeväästä napsasin hiukset taas lyhyeksi. Tarkotus oli kyllä kasvattaa ja katella kuinka net luonnonkiharat hiukset käyttäytyy pitkinä, ilman shampoota ja hoitoainetta ja yleensäki saako näihin pituutta vai vain lisää kiharaa. Mutta ei minun päänahka kestä pitkää hiusta. Mulla hiusta on niin tiheässä ja ku se kiharana vielä pakkautuu lähelle päänahkaa niin päänahka ei hengitä. Kertyy hilsettä, kutittaa ja hikoaa. Pakko sitä on keventää.

Joten lyhyt pörrö on minun tavaramerkki

Syyskuussa odottaa reissu Espanjan aurinkoon. Miepä kerron sitten millainen yhdistelmä suolavesi, luonnonkihara hius ja shampoottomuus on.

Hyvää loppukesän jatkoa sulle.

Hiuspörrö omalla värillä