Kastekakku

Rasmuksen kastekakku

Ensimmäinen sokerimassalla päällystetty kakkuni.

Ensimmäinen kerta kun tein sokerimassasta kuorrutuksen kakkuun, joten annetaan anteeksi pienet rypyt kakun pinnassa. Täytteenä oli mustikkatäyte, joten teemaan sopien sekin oli vaaleansinistä. Jalanjäljet ja bodyt on tehty marsipaanimassasta. Muut koristukse on koristegeeliä.

Kakku oli herkullinen, eikä kuorrutekkaan mennyt miksikään vaikka kakun rääppee oli jääkaapissa vielä pari päivää juhlien jälkeen, ennen kuin kaikki oli tuhottu.

Valkosuklaahuiput

Valkosuklaahuiput, oma muunnos minttuhuipuista

N. 60-100 kpl

Ohje:

200g        Voita (sulata)
1 dl          Tomusokeria
1 dl          Perunajauhoja
3,5 dl       Vehnäjauhoja
0.5 dl       Leivontakaakaota

Koristeluun:

Valkosuklaata


Sekoita sulatettu voi, tomusokeri, jauhot ja kaakao keskenään. Ota teelisikallinen taikinaa, pyöritä palloksi ja laita leivinpaperin päälle uunipellille. Paina taikinapalloon syvennys suklaata varten. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla n. 10-15 minuuttia. Jäähdytä pikkuleivät uunipellillä.

Kun pikkuleivät on jäähtyneet, sulata suklaa vesihauteessa. Laita teelusikalla suklaata pikkuleipien syvennykseen. Anna suklaan kovettua ja tarjoile.

Minttuhuiput

Minttuhuiput

N. 60-100 kpl

OHJE:

200g        Voita (sulata)
1 dl          Tomusokeria
1 dl          Perunajauhoja
4 dl          Vehnäjauhoja

Koristeluun:

4 tippaa   Minttuaromia TAI 1 tippa minttuöljyä
Tummaa suklaata


Sekoita sula voi, tomusokeri ja jauhot keskenään. Ota teelusikalla taikinaa, pyöritä palloksi, laita leivinpaperille uunipellille ja paina taikinapalloon syvennyt suklaata varten.
Paista 175 asteessa uunin keskiosassa n. 10-15 minuuttia. Jäähdytä pikkuleivät pellillä.

Kun pikkuleivät on jähtyny. Sulata suklaa vesihauteessa, mausta suklaa mintulla. Laita teelusikalla jokaiseen pikkuleivän syvennykseen suklaata. Anna suklaan kovettua ja tarjoile.

Univelkaa?

Univelka, voiko sellaista olla? 

Enkä nyt tarkoita sitä, että olisin itse jokin superihminen, joka ei koskaan kärsi liian vähästä unesta. Vaan sitä, että jos nukkuu huonosti yö toisensa perään, niin voiko sitä maksaa takaisin, niin kuin velka maksetaan? Jokainen aikuinen, jolla on tai on joskus ollut pieniä lapsia, tietää mitä univelka tarkoittaa. Ihminen on luotu nukkumaan öisin, vaikka se ehkä murrosikäisestä kuulostaa omituiselta. Murrosiässä kun ihmisellä on taito nukkua milloin vain ja olla siitä huolimatta aina yhtä levännyt. Vanhetessa tämä taito tuntuu katoavan. Itse olen hoitoalalla ja kolmivuorotyö on tuttua juttua. Yö töissä valvominen ja päivällä nukkuminen ei vain ole sama asia kuin yöllä nukkuminen ja päivällä töissä valvominen. Sama koskee lapsiperheitä.

Vauvoissa kun on eroa. Toinen herää monta kertaa yössä, ties minkä ikäiseksi. Toinen nukkuu jo parin kuukauden ikäisenä täysiä öitä. Rasmus on tehnyt molempia. Vastasyntyneenä Rasmus ei nukkunut öisin, eikä päivisin. Yöllä valvottiin aamuyöhön asti samoilla silmillä. Päivällä ei sitten nukuttu päiväunia, joten ei nukkunut äitikään. Eikä univaje ainakaan lisännyt kiintymisen syntymistä lapseen. 

Nyt kun syntymästä on mennyt muutama kuukausi, Rasmus nukkuu noin 12 tunnin yöunet kahdella syömistauolla. Päivät mennään neljillä tunnin päiväunilla.

Tällä viikolla kävi sitten niin, että yhtenä yönä Rasmus ei herännyt ollenkaan. Se tarkoitti sitä, että äiti sai nukkua kokonaisen yön heräämättä. Tunsinko oloni levänneeksi ja hyvin nukkuneeksi aamulla? No en. Olin entistä väsyneempi, eikä aamulla tuntunut ollenkaan siltä, että ihanaa herätä klo seitsemän. Yksi hyvin nukuttu yö ei vielä korvaa monen yön heräämisiä. Onneksi Rasmuksen isä on kotona viikonloppuisin, jolloin on äidin vuoro nukkua pari yötä heräämättä. Tai ainakaan ei tarvitse nousta sängystä ylös maitoa lämmittämään. 

Kuolema kuittaa univelat?

Sanonta kuolema kuittaa univelat on varsin käytetty näinä päivinä. Ja lähinnä se taitaa nykyään tarkoittaa sitä, ettei ihmisen tarvitse nukkua montaakaan tuntia yössä, vaan sitä kerkeää levätä sittenkin kun on kuollut. Mutta tutkimusten mukaan totaalinen nukkumattomuus johtaa melko pian koko elimistön tulehdustilaan ja kuolemaan. Joten sanonta taitaa olla totta, kirjaimellisesti.

Kannattaa lukea lisää: http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/ilon-hetki/ilon-hetki-kuinka-selvita-univelasta sekä http://hidastaelamaa.fi/2012/04/onnen-aarella-uni-palautti-varit-maailmaani/

Omaa aikaa

Tämä äiti sai viikonloppuna omaa aikaa ja pyörähti Haaparannan Ikeassa. Ja sehän se on sellainen paikka, josta ei tyhjin käsin pois pääse. No onneksi tällä kertaa ostokset olivat pieniä, joten rahan kulutus jäi vähiin. Mukaan lähti kenkäteline (nyt mahtuu kenkäparit eteiseen, ilman että eteinen tuntuu lainehtivan niistä) sekä kakun koristelu välineitä. Olen tässä suunnitellut Rasmuksen ristiäisiä varten tarjottavaa ja nyt on aivan pakko kokeilla sokerimassalla kuorrutettua kakkua. (Kuvia tuloksesta jälkeenpäin.)

Puikot myös viuhuu. Tällä kertaa työn alla kastemekko (kastemekon ohje + kuva), jota olen aloittanut jo keväällä, mutta masennus hieman viivästytti projektia ja Rasmuksen ristiäisiä. Ristiäisasia on nyt sovittu, eli kahden viikon päästä olis ne.  Kastemekko ei taida siihen keritä, mutta sitten poika kastetaan ilman kastemekkoa. Tuo minun synnytyksen jälkeinen masennus hieman viivästytti ja sekoitti kuvioita. Joten Rasmus on melkein 4kk kun se kastetaan, mutta toisaalta piti pitkään miettiä, että kastetaanko vai pidetäänkö vain nimiäiset. Päätin kuiten, että ehkä se on pojalle helpompaa, että kuuluu kirkkoon, jos myöhemmin haluaa riparin käydä. Ei tarvitse sitten ruveta murrosikäistä poikaa kastamaan. Minut on tosin kastettu juuri ennen konfirmaatiota, mutta jotenkin tuntuu, että se on vaikeampi paikka pojalle kuin tytölle siinä iässä.

Äidit vs. Isät

Se vaihtui sitten elokuuksi. Nyt ollaan oltu Rasmuksen kans kolme viikkoa kotona. Arki on alkanut sujumaan mukavasti. Rasmus laittelee yöunille seitsemän molemmin puolin ja heräilee kerran kaks yössä syömään. Pari viikkoa ollaan iltapalaksi syöty Onni vadelma-mustikka puuroa, jonka jatkan Nutrilon Omneo maidolla. En ole uskaltanut antaa valmis vellejä, ku sen sopivan äidinmaidon korvikkeen valitseminen oli niin hankalan takana. Vellit kun sisältävät "tuoretta maitoa". Mutta minun pojalle kelpaa. Eikös se niin mene, että "puuron syöjän posket ovat punaiset".

Kaksi viikkoa olen nyt ollut pojan kanssa kahdestaan. Ei Rasmuksen isää näkynyt viime viikonloppuna kotona. Viikot ollaan muutenkin kahdestaan, kun pojan isä on töissä kauempana. Minkäs mie asialle teen? Ei voi isää pakottaa tapaamaan lastaan. Ja poikahan siitä kärsii, ei äiti.

Ei toteudun sukupuolten välinen tasa-arvo kun on kyse lapsista. Jos äiti lähtee viikon lomamatkalle ilman lapsia, ihmetellään "Miten sie saatat jättää lapset ja kuka lasta nyt hoitaa?" Miten olisi lapsen isä? Lapsen tekemiseen kun tarvitaan kaksi, ja suurin osa suomalaisista perheistä koostuu edelleenkin naisesta ja miehestä. Ei kukaan ihmettele isää, joka ei näe lapsiaan kuin kerran vuodessa. Vai miltä kuulostaa usein käytetty lausahdus "Jaa, se isä jäi lapsenlikaksi". Miten niin lapsenlikaksi? Isähän on isä, ei palkattu lastenhoitaja. Vai olettako ikinä kuulleet, että äiti olisi jäänyt lapsenlikaksi? Ehei.
Kukaan ei nykypäivänäkään ihmettele, jos isä on viikko- tai pitempikin aikaisissa töissä toisella paikkakunnalla, mutta mietippä sitä kauhistelua jos äiti tekisi saman. Suurin osa yksinhuoltajista on edelleen naisia. Jo pelkkä suomen laki tekee vanhemmista eri arvoisia. Avoliitossa isyys pitää tunnustaa joko vapaaehtoisesti tai sitten dna-testein. Avioliitossa syntyneen lapsen isäksi taas merkitään naisen aviomies, vaikka koko kylä tietäisi lapsen todellisen isän. Ja näin ollen lapsen biologisella isällä ei ole mitään oikeutta omaan lapseensa, halusi hän tai ei. Onko lapsen parempi tuntea huono isä, kuin ei isää ollenkaan? Mutta kysyykö tätä samaa asiaa kukaan kun on kyse äidistä? Äitiinhän lapsella on aina oikeus, miksei isään?

Unensieppaaja

Muutama vuosi sitten innoistuin kokeilemaan miten unensieppaaja tehdään

'

Puikot viuhuu

Olen sitä lajia, joka ei osaa istua telkkarin ääressä ilman käsityötä. Nyt tuo 3kk ikäinen vauva hiukan hidastaa käsitöiden tekemistä, mutta iltaisin jää silti omaa aikaa. Tässä jokunen vuosien saatossa tehty työ.

        

Siskon tyttö sai nukkevauvalle talvivaatteet                                                                                

Lanka: Novita Nalle. 

Oma vauva sai isoäidin-neliöistä tehdyn viltin. Lanka: jämälangat

Siskon tyttölle juhlatakki. Lanka: Anttila Sportivo. Ohje: Moda 2/2010. Taskut ja mantelit ovat omasta päästä.

Omalle vauvalle ylipolvensukat. Lanka: Novita Nalle. Ohje: Suuri käsityö-lehti 1/2012 

Amigurumi mobile

 Tein tässä keväällä vauvalle mobiilin.

Tässä on kuva koko mobiilesta. Keskellä leijuu tyttö kuumailmapallon korissa ja ympärillä pyörii uloimmalla kehällä eläinamigurumeita ja keskimmäisellä kehällä kasvisamigurumeita. Sisimmällä kehällä on herkkuamigurumeita.

                           

                                             

Syöttötuolin tuunausta

Löysin keväällä kirpputorilta käytetyn syöttötuolin.

Ja päätin uudistaa sitä hieman.

Vauvalle vaatteita

Sisko sai joulukuussa 48cm tyttövauvan, ja pikkunen oli hukkua 50cm vauvan vaatteisiin. Ajattelin sitten tehä varalta omalle vauvalle pari 45cm vaatetta, jos poika olisi alta 51cm. No niitä ei tarvittu, mutta hyvää ei heitetä hukkaan, vaan vaatteet menivät kiertoon serkun vauvalle.

Piparkakkutaloja

Amigurumit